Poltosta vapautuvalla lämpösäteilyintensiteetillä on huomattava merkitys energiatehokkuuteen. Todentaaksemme asiaa tarkemmin ja paremmin lainaamme teosta Poltto ja palaminen, toinen täydennetty painos (toimittajat Raiko, Saastamoinen, Hupa ja Kurki-Suonio).

Alla oleva lainaus täsmentää lämmönsiirron muotoja (s. 79).

"Lämmönsiirto on yhteinen nimitys kahdelle energiansiirtymismuodolle:
a) Energiansiirto molekylaarisessa johtumisen muodossa
b) Energiansiirto sähkömagneettisessa säteilyn muodossa
Kummallekin muodolle on edellytyksensä lämpötilaero ja lämmönsiirron suunta on korkeammasta lämpötilasta matalampaan"

Kansanomaisesti ilmaistuna lämpöä voi siis siirtyä kappaleesta toiseen joko johtumalla tai lämpösäteilyn muodossa. Lämmönsiirron suunta korkeammasta lämpötilasta matalampaan on ominaista molemmille tavoille.

Toinen lainaus tuo esiin oleellisen huomion sähkömagneettisesta säteilystä (s. 99).

"Jokainen aine tai kappale lähettää eli emitoi sähkömagneettisen säteilyn muodossa energiaa ympäristöönsä ja toisaalta se myös vastaanottaa eli absorboi ainakin osan siihen osuvasta säteilystä. Lämpösäteily on siis eräs energiansiirron muoto ja toisin kuin lämmön johtuminen se ei edellytä väliainetta, vaan etenee tyhjiön läpi häviöittä ja suoraviivaisesti."

Lämpösäteily on sähkömagneettista aaltoliikettä, joka pystyy siirtymään kahden erillisen kappaleen välillä ilman väliainetta, esimerkiksi avaruudessa olevan tyhjiön läpi.

Kolmas lainaus tuo esiin lämpösäteilyn merkitystä polttoprosessien lämmönsiirrossa (s. 99)

"Polttoprosessien lämpötila-alueella on lämpösäteily usein dominoiva energiansiirtomuoto."

Yllä lainatut fysiikanlainalaisuudet tarkoittavat sitä, että kun polttoainetta poltetaan esimerkiksi höyrykattilassa, polttoaineesta vapautuva lämpösäteily kulkeutuu sinne, missä lämpösäteilylle on fysikaalisesti eniten tilausta. Höyrykattila-esimerkissä säteilylämpö siirtyy tulitorven ja tuubien läpi kattilaveteen ja siitä edelleen energiaa tarvitsevaan prosessiin. Siirtymä tapahtuu aina kappaleiden (tulitorvi, vesi, vesihöyry jne.) emissiviteettikertoimien mukaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lämpösäteilyä imevät eli absorboivat kappaleet myös välittävät eli emitoivat sitä pois itsestään. Tämä lämpösäteilyn siirtymän jatkumo mahdollistaa valtaosan kaikkien lämmönsiirtoprosessien tehosta.

Lämpösäteilyn intensiteetin taso lämmöntuotannossa määrää koko tuotantolaitoksen hyötysuhteen, koska vain tehokas lämmönsiirto mahdollistaa korkean prosessihyötysuhteen.